Nyt on raskausaiheisen kirjoituksen vuoro. Enhän ole kauheasti kirjoitellut tänne näistä asioista ja en kyllä edes tiedä miten paljon teitä lukijoita nämä asiat kiinnostaa. Mutta otsikon ensimmäinen sana liitoskivut on minulle tällä hetkellä jokapäiväinen asia. Siksi on myös luontevaa jakaa siitä jotain myös tänne.
Tämähän on itselle jo neljäs raskaus. Kotona on kaksi maailman parasta tyttöä ♥ Pidempään blogiani seuranneet tietävät myös meidän pienen pienestä enkelipojasta, joka syntyi viime keväänä 22. raskausviikolla. Nyt odotellaan siis neljättä lasta tulevaksi toukokuun alussa. Tänään taitaakin startata 29. viikko. Ja vauvalla on nyt mennyt kaikki hyvin!
Liitoskivut olivat riesana jo esikoista odottaessa. Silloin jäin sairauslomille ensimmäisen kerran jo 17. raskausviikolla, yritin kertaalleen takaisin töihin ja siinä se sitten olikin. Kotona oltiin. Toista lasta odotin sitten kotona esikoisen kanssa, joten silloin liitoskipujen kanssa oltiin kotona. Ja kun liitoskivut ovat pahentuneet joka raskaudessa, olen ollut nyt kotona jo 14. raskausviikolta lähtien. Kuulostaa hurjalta. Varsinkin kun jotkut pärjäävät töissä äitiysloman alkuun saakka ilman mitään isompia vaivoja! Raskaus ei todellakaan ole sairaus, mutta minulle se vaan sattuu olemaan fyysisesti hankala juttu.
Minulla liitoskivut ilmenevät monenlaisina vaivoina. Koko lantiorenkaan alue kipuilee. Ja kun kivut ovat pahimmillaan, en voi edes kävellä. On särkyä, vihlontaa, kovaa kipua, pistoksia jne.. Ja joudun syömään panadolia joka viikko, välillä joka päivä. Ja lisäksi hoitona on lepo ja lämpötyyny. Tälläkin hetkellä lonkkia särkee ihan hirveästi. Kiitos perjantaisen siivouksen.. En ollut aikoihin edes yrittänyt siivota yksin alusta loppuun ja nyt menin sen tekemään. Ei todellakaan kannattanut.
Halusin kirjoitella tästä asiasta tännekin, sillä ei näistä saa koskaan liikaa tietoa. Tai ainakaan siitä, missä määrin näitä kipuja voi esiintyä. Missään nimessä en siis halua tehdä tästä sellaista valitusvirttä vaikka saattaa joistakin siltä kuulostaa. Itselläni on myös fyysisesti melko raskas työ, kun jalkeilla ollaan paljon, kyykitään, nostellaan, välillä juostaan, tehdään äkkinäisiä liikkeitä hätätapauksissa ja sitä rataa. Miten voisin olla töissä jos en voi edes siivota kotona..? Miten teillä muilla? Onko liitoskivut tuttuja? Ja huikatkaa vain jos siellä on muitakin odottajia!
Ja jos luit tänne asti, tuosta äitiysjoogasta pari sanaa :) Oletteko käyneet? Tai onko jooga muuten tuttua? En ollut koskaan ennen käynyt joogassa ja nyt halusin edes jonkin harrastuksen, kun kotona oloa tulee muutenkin paljon. Äitiysjooga on hyvin kevyttä ja harjoituksen aikana ollaan jopa villasukat jalassa, mutta silti olen nyt kahden vaiheilla osallistunko enää kahteen viimeiseen kertaan. Olen nimittäin tainnut kipeytyä myös tuosta niin kevyestä joogasta.. Jos teillä on kokemuksia joogasta/äitiysjoogasta, kertokaa oletteko havainneet siitä jonkinlaista hyötyä? Vai ovatko ne harjoituskerrat vain pelkkää rentoutusta?
Tällainen aihe tällä kertaa. Toivottavasti kerrotte omista kokemuksistanne!
Ei kommentteja
Kiitos kun kommentoit ♥