Heipä hei! Olen viettänyt tämän päivän järjestellen kotia siistimmäksi, sillä viikon mittaan vähän joka huone on päässyt repsahtamaan. Pukeutumishuonekin on nyt viimeisen päälle siistinä (kaappeja myöten, jes!) ja sieltäpä on nyt mukava valita vaatteet aamulla päälle. Tyttöjen toinen huone on taas pyöritelty siistiksi, mutta taitaa tasapainon nimissä olla niin, että se toinen huone on nyt lelujen valtaama.
No mutta, olen tässä huomannut viime aikoina että pidän vaaleanpunaisesta väristä koko ajan enemmän. Eihän siinä mitään, vaaleanpunainen on ihana väri mutta tänään rakastuin vaaleanpunaiseen nojatuoliin. Olen ihan varma, että päädyn sen vielä tilaamaan mutta asiaan piti tietenkin kysyä myös miehen mielipidettä. Vastauksena sain vähän hämmentyneitä naurahduksia ja sellaista "enpä oikein tiedä" meininkiä, mutta aina voin vedota siihen että olen saanut jo aikaa sitten vapaat kädet sisustuksen suhteen. Eli voin tilata nojatuolin jos haluan, mutta milloin sisustus menee sitten liian naiselliseksi? Kyllä, vaaleanpunainen nojatuoli olohuoneessa saattaa olla jo liian naisellinen juttu, mutta jos sisustuksen muu linja on selkeä menisikö tuo nojatuoli siellä joukossa..? Mitä mieltä olette?
Vaaleanpunaiseen ihastuminen on itseasiassa yllättänyt minut tietyllä tavalla. Edes kolmen tyttövauvan aikana minulle ei ole tullut yliannostusta vaaleanpunaiseen vaan vasta sen jälkeen olen löytänyt tuon värin sisustuksessa ja pukeutumisessa. Ehkä se symbolisoikin minulle kolmea tyttöämme ja siksi se tuntuu niin omalta.
Kun puolitoista vuotta sitten aloitin sisustusneuvojan opinnot, meidän silloinen opettajamme kertoi että hänelle oli jäänyt haastattelutilanteesta mieleen minuun liittynyt vaaleanpunainen väri. Hän taisi nähdä sen etukäteen, että se todellakin on nyt minun värini :)