Viikko alkoi kipeän lapsen kanssa kotona, joka pitkien yöunien jälkeen syö aamiaista sohvannurkassa viltin mutkassa. Yöllä vähän valvottiin, mutta onneksi pikkuinen sai aamulla nukuttua pitkään. Koululaiset lähti kouluun ja itse yritän tehdä päivän aikana vähän töitä. Stailaukset piti perua, mutta listalla olisi verotukseen liittyviä asioita ja sisustussuunnittelua. Listan kärkipäässä on tietenkin huolehtia kuumeisesta lapsesta. Onneksi neljävuotias tykkää myös katsoa leffoja ja askarrella..!
Koska minä olen yrittäjä, on selvää että minun ei yleensä kannata olla
se joka jää sairaan lapsen kanssa kotiin vaikka olisin aina mieluusti
silloin kotona kun tarvitaan. Meillä suuren avun tuo se, että mieheni
työ on hyvin joustavaa. Pienten lasten äitinä yrittäjäksi ryhtyminen
tuskin olisi ollut näin sujuvaa ilman miestäni, joka on ollut valmis
joustamaan omista menoista! Tänään joustin minä, kun mies on
työmatkalla.
Tästä tulikin mieleeni se, miten monesti ollaan mieheni kanssa oltu kiitollisia siitä, että meillä on mahdollisuus olla lasten kanssa aina kun he sitä tarvitsevat. Koululaisilla alkaa koulu joka aamu yhdeksältä ja meistä on aina vähintään toinen laittamassa tyttöjä matkaan tai kyyditsemässä kouluun. Koulumatka on 2,4 km joten ollaan päädytty siihen että talvella koululaisille on kyyti. Iltapäiväkerhon jälkeen kotona onkin jo yleensä ainakin toinen meistä. Esimerkiksi vuorotyöläisenä se ei niin helposti onnistuisikaan ja sitähän minäkin olisin, ellen olisi tehnyt alanvaihdosta tässä muutama vuosi sitten. Ja jos tekisimme molemmat 8-16 töitä, työmatkan ollessa puoli tuntia suuntaansa, venyisi lapsillakin päivät todella pitkiksi. Eikä siinä mitään, onneksi on olemassa toimiva päivähoito sekä aamu- ja iltapäiväkerhot, mutta kyllä meidän porukka olisi aika väsynyttä tuolla rytmillä. Eniten olen iloinen siitä, että koululaisilla on aamulla aikuinen kotona.
Ei ole väsymystä mitä pitäisi purkaa tai jännitteitä mitkä häiritsisi keskittymistä.
Virtaa jää nyt harrastuksille, joita minulla ja miehellä on pari kertaa viikossa ja koululaisilla yksi yhteinen harrastus. Itse käyn kuntosalilla ja pilateksessa sekä kerran viikossa keramiikkapajalla. Mies pelaa salibandymaalivahtina pari kertaa viikossa ja koululaiset käyvät kerran viikossa myöskin keramiikassa. Monien perheiden lapsilla tuntuu olevan useampi harrastus viikossa, miten teillä? Olen yrittänyt kuunnella lasten omia toiveita ja toisella saattaisi olla enemmän virtaa kuin toisella, mutta mielestäni jo koulutyö, tavallinen leikki ja lapsen arki kuluttaa tarpeeksi ja haluankin että levolle jää aina tarpeeksi aikaa. Vaikka aikuisilla olisi kiire, ei lapsilla tarvitse olla. Päiväkoti-ikäisellä ei ole vielä harrastuksia, muuta kuin leikin lisäksi ahkera askartelu ja piirtäminen kotona ♥ Ja onneksi mies jaksaa innostaa lapsia luistelemaan ja hiihtämään ja liikkumaan muutenkin. Nostan käden pystyyn ja tunnustan, että jos se jäisi minun harteille, liikuttaisiin meillä vapaa-ajalla vähemmän.
Olen ollut niin iloinen myös siitä, miten hyvin tytöillä on mennyt koulussa. Keskimmäisestä tytöstämme, siitä vähän ujosta ja herkästä, on tullut niin reipas ekaluokkalainen. Vähän jännitin, miten hän sopeutuu koulumaailmaan, mutta ihan turhaan. Siitä on varmasti iso tuki ja turva, että isosisko on toisella luokalla ja tytöt leikkivätkin aina yhdessä välitunnilla. Uskon myös, että kun aamut eivät ole liian kuluttavia lapsille ja kun ei tarvitse tulla tyhjään kotiin, jaksaa koulussakin. Nyt kun lapset ovat vielä koulutyön alussa. Ei ole väsymystä mitä pitäisi purkaa tai jännitteitä mitkä häiritsisi keskittymistä. Iltapäiväkerho on ollut myös iso helpotus ja niin mukava paikka, että ekaluokkalaisesta tulee kuulemma isona ip-ohjaaja!
Nyt on siis hyvä ja toimiva rutiini lapsilla, mutta ensi syksynä onkin jo eri kuviot, kun isosisko vaihtaa koulua. Olisikohan sitten jo tytöillä aika tulla koulusta suoraan kotiin pyöräillen, myös talvella. Itse omatoimisesti välipalalle ja muutamaksi tunniksi yksin, jos olemme molemmat asiakkaiden luona. Kaikki lapset ovat tietenkin yksilöitä ja toisilla nämä hoituu jo ekaluokasta lähtien, mutta meillä taitaa olla sitten ensi syksynä uusien rutiinien opettelu edessä. Tosin vieläkin epäröin sitä, että niinköhän silloin tokaluokkalainen keskimmäinen tyttömme pärjäisi ilman iltapäiväkerhoa. Aika näyttää.
Miten teillä muilla arki sujuu koululaisten ja päiväkotirytmien kanssa? Onko teillä monia harrastuksia ja miten niille löytyy aikaa? Tarvitaanko iltapäiväkerhoa ja mitkä asiat ovat tukeneet lasten omatoimisuutta? Meillä tehdään lasten kanssa paljon yhteisiä juttuja, mutta aina toivon että niille olisi aikaa enemmän. Yrityksistä huolimatta liian usein tulee sanottua lapsille, että äiti ei nyt ehdi mutta täytyy muistaa että myös pienetkin hetket merkitsevät lapselle paljon ♥