Perjantain kunniaksi vähän pohdintaa elämän kalliista pienistä valinnoista.
Ajatus tästä lähti eräällä kauppareissulla juuri ennen uudenvuodenaattoa. Suunnittelin meille ja vieraillemme aattoillan ruokaa ja jälkkäriä. Kotiin oli jo tässä vaiheessa kannettu kolmea erilaista kuivaa proseccoa, jotta olisi joka tilaisuudelle oma lasillinen.
Ruokalajina ei meillä ollut hodareita kummempaa, mutta täytteiden pitäisi tietenkin olla laadukkaita ja herkullisia. Erilaisia salaatteja, majoneeseja, avokadoa ja mitä vielä. Ostin myös erilaisia nakkeja (lapsille sopivia, chilinakkeja ja herkkunakkeja) ja yksi niistä paketeista maksoi viisi euroa. Yksi nakkipaketti. Ja ainiin, oli illaksi hankittu myös punaviiniä, sipsejä, karkkeja, jäätelöä, leivottu mutakakkua ja varmaan kaikkia mahdollisia herkkuja. Pöydässä oli kultaiset aterimet (söimme hodareita käsin), eukalyptuksen oksat kaartui kauniisti pöydän ylle ja kaikki muutenkin viimeisen päälle laitettuna.
Palatakseni vielä tuohon kauppareissuun, siellä kuulin toisten tekevän samoja ostoksia oman perheensä kanssa. Nakkeja ja perunasalaatteja. Sillä samalla hetkellä mietin, että miksi minun aina pitää tehdä tämä kaikki vaikeimman ja kalleimman kautta. Voisinko joskus valita itselleni sen helpoimman, aikaa säästävimmän, edullisemman ja samaan aikaan yhtä hyvän vaihtoehdon?
Voisin jatkaa tuota aiempaa listaa hankinnoista loputtomiin omasta elämästäni. Valintoja kauniiden ja tyylikkäiden asioiden saavuttamiseksi, koska ne tuovat iloa. Valitsen kaiken sillä vaatimuksella, että sen lisäksi että se jokin täyttää tehtävänsä, mutta sen pitää myös miellyttää omaa silmää. Välillä en jaksa välittää, mutta sitten se vähän harmittaa. Miksi en vaikka laittanut näitä ruokia tuohon kauniimpaa astiaan? Äh, miksi laitoin vessaan nämä pyyhkeet joista on jo väri haalistunut?
Hyvänä ja ehkä vähän naurettavana esimerkkinä vielä se, että ostaessani pilatesta varten palloa, valitsin sen kauniimman värisen joka maksoi 8 euroa kun toisen värinen pallo olisi maksanut 4 euroa. Kyllä, se olen minä.
Elämäntyyli on valinta ja jokainen maksaa sen mukaisesti. Mainittakoon että tässä kuussa en ole vielä juonut pisaraakaan kuoharia, en laittanut yhtäkään hienoa illallista sillä olen valinnut nyt viettää alkuvuoden terveellisesti. Niihin laitetut rahat ovat menneet kuntosalille ja uusiin (tietenkin juuri oikean värisiin) treenivaatteisiin. Onneksi näinkin välillä. Seuraava tavoite on olla armollisempi itselleen noissa valinnoissa.
Sitä vielä jäin miettimään, että varmasti some ja bloggaaminen tietyllä tavalla korostaa näitä esteetikon ja kulinaristin puolia minussa, mutta tiedän varmuudella että aidosti niistä asioista myös nautin. Nauttisin myös ilman niiden hetkien kuvaamista, mutta on ne ihana myös ikuistaa.
Tietenkin vaalin kaikista eniten lasteni terveyttä ja hyvinvointia, oman perheen onnea, mutta sanoisin että arjesta nauttiminen tuo meille kaikille iloa. Ja tottakai meillä tehdään joka viikko arkiruokia, syödään eripariastioilta, pyykkivuoret ovat vallanneet huoneita, lelut jääneet lattioille ja tiskit kasaantuvat. Se on sitä arkea, jonka päälle yritän aina tavoitteellisesti liittää jotain kaunistakin, jotta koti ei näyttäisi pelkältä pyykkivuorelta. Nytkin maljakossa on tuoreet tulppaanit ja vähän muutakin.
Mitä mieltä te olette näistä ajatuksista? Löytyykö sieltä
kohtalotovereita? Kauniita asioita vaalivia esteetikkoja? Vai
kuulostavatko tällaiset ajatukset ainoastaan pintaliidolta?
