Aika osuva tuo otsikon lausahdus, vai mitä? Olen mukana Ikean, Indiedaysin ja Blogiringin kampanjassa, jossa pohditaan aterioihin kohdistuvia ulkonäköpaineita ja otsikko on lainattu suoraan kampanjan teemavideolta. Olen tällä viikolla pohtinut tätä aihetta useaan otteeseen ja huomannut kuinka nuo odotukset ovat koko ajan ilmoilla. Haluaisin, että ihan ensimmäisenä katsoisit tämän aivan mahtavan videon, joka on taidolla tehty aiheesta ja joka tuo asioita vähän oikeisiin mittasuhteisiin:
Niin, eikös videon loppu kuitenkin näyttänyt aika tutulta? ;)
Tunnistin siitä itseni ja muutaman bloggaajaystäväni :) Ollaanpa joskus oltu hotelliaamiaisella ja kaikki kilpaa kuvattu ruokia. Tai kerran hienolla illallisella hotellin johtajan kanssa, jossa noin 10 bloggaajaa kaivoi kamerat esiin ennen ruokailun aloittamista. Kotona hienosti katettu pöytä kuvataan ennen kuin perhe pääsee lähellekään ruokaa. Synttärikakut pitää tietenkin ikuistaa ennen niihin hipaisuakaan. Ja joskus kivan näköinen arkiruoka pitää kuvata kauniisti aseteltuna, että varmasti arki vaikuttaa viimeisintäkin yksityiskohtaa myöten esteettiseltä. Ja aivan mahtavaa jos joku kuva saa paljon tykkäyksiä.
No mutta mikä helpotus, todellisuus on aika monesti kuitenkin tämä.
Sattumalta kuvaan tulleet reikäiset legginsit ovat kuin piste iin päällä ;)
Ihanat, kotoisat eripariastiat, tylsän värinen ruoka ja mukillinen maitoa. Masut täynnä ruokaa on se tärkein asia, ei se miltä ateria näytti ennen syömistä.
Kun on kolme lasta jotka ovat syntyneet neljän vuoden sisällä, ei arki ole täynnä estetiikkaa. Eikä sen pidäkään olla. Onhan se ihanaa tuoda blogiin kauniita ruokakuvia, sillä ensinnäkin niitä on kiva katsella, mutta ne myös miellyttävät lukijoita. Jos joskus saan aikaiseksi kivan aamiaisen itselleni, on se ihan mukava ottaa siitä kuva ja jakaa se instagramissa. Voi kun se olisi useammin mahdollista..!
Samaan aikaan kuitenkin joku toinen voi kokea kuvan myötä paineita siitä, miltä sen ruuan pitäisi siellä kotona näyttää. Selatessa ruokareseptejä lehdistä tilanne ei ainakaan helpota eikä television kokkiohjelmia seuraamalla. On aivan ihana katsoa kauniita reseptikuvia ja saada niistä inspiraatiota, mutta pitäisi muistaa, että lopputulos voi kotona näyttää aika erilaiselta.
Tuli muuten mieleen myös se, että jos selaisin nyt vanhoja kotialbumeja (niin, niitäkin oli ennen) näkisin esimerkiksi joulukuvissa perhepotretin joka on otettu ruokapöydässä. Enkä varmasti löytäisi aseteltua annoskuvaa kinkuista ja muista herkuista. Ateriakuvia otetaan sosiaalista mediaa varten, ei kotialbumien täytöksi.
Minusta on mukavaa silloin tällöin panostaa ruuan ulkonäköön ja yllättää perhe kauniilla kattauksella. Esteetikoille ruuan ulkonäkö on jo puoli ruokaa. Mutta tosiaan tämän postauksen kattauskuvat kertovat siitä, miltä meidän pöydässä näyttää useimpina päivinä.
Tätä postausta kirjoittaessa tuli muuten mieleen, että jos kuvaisin joka päivä arkisen ruokani, miltä kuvakollaasi näyttäisikään? Tai vastaavasti, mikä työ olisi joka päivä tehdä ne täydelliset ateriakuvat sosiaaliseen mediaan? Onneksi niin ei kuitenkaan tarvitse tehdä, vaan nauttia ruuasta, perheen yhteisistä ruoka-ajoista, seurasta ja keskittyä siihen tärkeimpään ♥
Mitä ajatuksia tämä aihe herättää sinussa? Tiedän, että ainakin omassa lähipiirissä kauniit kattauskuvat saavat vitsailua ja hyvällä mielellä naureskelua aikaiseksi, kun tietävät mitä se arki on :) Ja mieheni aina vitsailee, että hän perustaa oman blogin joka kertoo At home blogin kulisseista :D
Joten sana on vapaa :)
"It's a meal. Not a competition. Let's relax."
Mitä ajatuksia tämä aihe herättää sinussa? Tiedän, että ainakin omassa lähipiirissä kauniit kattauskuvat saavat vitsailua ja hyvällä mielellä naureskelua aikaiseksi, kun tietävät mitä se arki on :) Ja mieheni aina vitsailee, että hän perustaa oman blogin joka kertoo At home blogin kulisseista :D
Joten sana on vapaa :)
"It's a meal. Not a competition. Let's relax."
Olen pyrkinyt tietoisesti kuvamaan kaikkien tärkeiden perhejuhlien tarjoiltavia ikäänkuin
VastaaPoistatallettamaan pienen palan kulttuurihistoriaa tuleville polville.
Mutta joo, arki on arki ja
kauniista blogikuvista johtopäätösten tekeminen vaatii medianlukutaitoa ;)
Kyllä siis minäkin kuvaan sen joulupöydän herkut ja synttäreiden tarjottavat (kun ne on ensin vaivalla tehty :D), mutta niistä se ylimääräinen asettelu ja somistaminen jää pois jos kuvaan niitä itselleni. Ja kuten sanoit, omat lapset ja lapsenlapset varmasti mielellään katsovat miltä pöytä näytti silloin.
PoistaJa sinäpä sen sanoit, medianlukutaitoa vaaditaan. Ja varsinkin kun useasti blogipostaus koostuu enemmän kuvista kuin tekstistä.
Kauniit kattaukset ja ruokakuvat on mukavia katsella, mutta saattaa pahimmillaan aiheuttaa valtavia paineita heille kenellä ei ole mahdollisuuksia pyrkiä samaan. Esimerkiksi taloudellisista syistä. Jos kauniin kanasalaatin sijaan lautaselle pitääkin valita tarjoushernekeittoa. Siitä ei saa ihan niin nättiä kuvaa..
VastaaPoistaMutta tästä kampanjasta.. Itse olen näitä blogikirjoituksia lukiessa miettinyt, että on toisaalta aika surullista että tällainen kampanja pitää edes olla. Ketä tässä pudotetaan maan pinnalle, bloggaajaa vai lukijoita?? Että pitää ihan varta vasten näyttää ja ikään kuin todistella kauniiden kuvien takana olevan ihan tavallista elämää. Kuka on jo niin hukassa realistisuuden kanssa, että ei ymmärrä sitä ilman erityistä kampanjaa. Jos nyt tästä ymmärtää, mitä ajatusta haen omilla ajatuksillani.
Enkä ollenkaan väheksy tai halveksi kauniita kuvia. Niitä tykkään itsekin ottaa ja myös katsoa. Pitää vain todella muistaa, että se oikea elämä kuvien takana on jotain muuta. Ja se oikea elämä eletään niiden kuvien takana. Kukaan bloggaaja tuskin jakaa koko todellisuutta blogissaan.
Hyvää pohdintaa!
PoistaLuulen, että tässä ei pudoteta maan pinnalle ketään erikseen, vaan muistutetaan siitä ettei elämän tarvitse vaikuttaa kiiltokuvan kauniilta. Jos ajatellaan tätä aihetta vielä vähän pidemmälle, koskee tämä myös niitä somepäivittäjiä, jotka vakuuttavat julkaisuissaan elämän olevan ihanaa, perhe on paras, vietetään laatuaikaa ja ollaan niin onnellisia, vaikka todellisuus olisi jotain muuta (riitoja, ärtyneisyyttä, suorittamista jne..).
Enimmäkseen kampanjan tarkoitus on pohtia tätä aihetta humoristisesta näkökulmasta (kuten video) ja vähän "keventää" niin bloggaajien kuin tavallisten somepäivittäjien asennetta kuvien suhteen :)