Perjantaina meidän perheen sydänten päälle tuli iso kivi. Pikkuinen tyttömme (2v5kk) putosi niskoilleen metrin korkeudesta. Siitäkin huolimatta, että meitä aikuisia oli vieressä useampia. Nimenomaan katsomassa, että mitään ei satu. Aluksi näytti, että tärähdys ei aiheuttanut mitään mutta kahden tunnin jälkeen alkoi aivotärähdyksen oireet. Alkoi yhtäkkinen väsymys ja pikkuinen alkoi hokemaan, että nukuttaa. Ja että niskaan sattuu. Ja sitten tuli myös oksennus. Suuri pelko iski ja sitten soitettiin ambulanssi.. Olimme mökkeilemässä ystäväperheiden kanssa, joten isompi tyttö sai jäädä muiden hyvään hoitoon.
Jo parin tunnin seurannan jälkeen tyttö virkistyi. Pääsimme takaisin mökille, mutta oireet iski uudelleen. Taas piti soittaa apua, mutta tällä kertaa päätettiin lääkärille soiton jälkeen jäädä vielä seurailemaan kun tilanne meni taas nopeasti ohi. Oireet jatkui kuitenkin vielä seuraavana päivänäkin, joten päätimme pakata tavarat ja lähteä kotiin. Kotona olisimme lähempänä yliopistosairaalaa, jota tarvittiinkin..
Taas tyttö meni vetämättömäksi ja alkoi oksentamaan, joten lopulta
olimme lasten päivystyksessä ja pään CT-kuvissa (tietokonetomografia). Se hetki, kun pieni tyttö pötköttää siinä isolla kuvauspöydällä saa murtumaan..
Pelko oli aivan hirveä ja vastausten odottaminen sietämätöntä.
Suojelusenkelit olivat kuitenkin matkassa, sillä kuvissa ei löytynyt
vuotoja tai murtumia. Pääsimme säikähdyksellä. Isolla sellaisella.. Myös
elimistön kuivuminen oli jo alkanut, sillä mikään ei pysynyt sisällä vuorokauteen. Pienillä sekin tapahtuu niin nopeasti. Kuvauksen jälkeen alkoi kuitenkin paraneminen, eli nesteet alkoi pysyä sisällä ja ruokakin vähän maistua. Samojen tuntien sisällä saatiin siis helpottavat vastaukset ja ensimmäiset toipumisen merkit.
Tänään pieni rakas on ollut jo iloinen oma itsensä. Ja vanhemmat sanoinkuvaamattoman kiitollisia. Tämä vuosi 2013 on ollut kauhein vuosi ikinä. Kaikenlaista
on tapahtunut. Myös hyvää, mutta väistämättä tämä vuosi jää mieleen
niistä huonoista tapahtumista. Olemme saaneet useamman kerran vahvistuksen siitä, että mikään ei ole itsestään selvää. Mitä vain voi tapahtua. Elämä on elettävä nyt ja heti. Elämää ei eletä jotakin varten, hokien "sitten kun"..
Näiden vakavien mietteiden myötä, parempaa tulevaa viikkoa kaikille.Tätä vuotta on jäljellä enää muutama viikko ja todellakin toivon, että tuleva vuosi on jo parempi. Ja on se. Nyt voi aloittaa jouluun valmistautumisen ja joulumielen hankkimisen. Kuullaan taas ♥
Oi, kuulostaa pahalta! Onneksi oli onnea ja enkeleitä matkassa ettei käynyt pahemmin <3
VastaaPoistaOnneksi pääsitte pahalla säikähdyksellä! Voimia <3
VastaaPoistaOnni oli teillä matkassa <3
VastaaPoistaVoi! Aivan silmät kostui, mutta onneksi tarinassa oli onnellinen loppu. <3
VastaaPoistaTiedän tunteen... Itsellä kävi vajaa pari vuotta sitten palloiluhallissa niin, että vajaa 2 vuotias poika tipahti ylhäältä katsomosta 3.5-4.5m betonilattiaan selälleen katsomon päässä olevasta pienestä raosta, ikään en ole säikähtänyt niin paljon kuin silloin. Lievällä aivotärähdyksellä vuorokauden sairaalaseurannalla selvittiin. Kauhea syylisyydentunne vaivasi, vaikka vahinkoja sattuu, varsinkin noille vilpereille jotka eivät paikallaan pysy.
VastaaPoistaOnpa teitä koeteltu! :( Onneksi lopulta selvisitte säikähdyksellä, mutta kyllä tuollainen pistää miettimään. Voimia ja rauhallista joulunodotusta! <3
VastaaPoistaOi, kylläpäs on sattunut. Tuli itsellekin ihan surullinen olo kun aloin lukemaan tekstiä. Onneksi ei käynyt pahemmin! <3
VastaaPoistaVoi hyvänen aika...ymmärrän hyvin hätänne. Onneksi oli suojelusenkeli valppaana ja selvisitte säikähdykseltä.
VastaaPoistaSiskoni poika kiipesi wc- pöntön kannen päälle ja putosi. Sisko sanoi, että ikänsä kuulee sen äänen, kun pieni pää iskeytyi kaakelilattialle. Pojalle tuli kalloon hiusmurtuma, mutta onneksi sekin oli sen verran pieni, että seurannalla selvisivät. Aina ei vahinkoja voi estää, vaikka vieressä seisoisi.
Onneksi pääsitte säikähdyksellä. Tuollainen pelästyttää ihan kamalasti.
VastaaPoistaTuli todella surullinen olo tätä lukiessa ja monet mietteet ja ajatukset vierivät mieleen. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. Onni oli onneksi matkassa <3
VastaaPoistaOnneksi pääsitte säikähdyksellä. Tuo on niin tuttua, että aikuisten pitää turvata lapset, ettei mitään satu, mutta kun jotain sattuu, niin se käy niin nopeasti, ettei oikeastaan ehdi tehdä mitään :( Hyvää joulun odotusta!
VastaaPoistaOnneksi enkelit olivat matkassa mukana ja suojelivat teidän pikkuista :) Meidän poju 4 v on semmoinen duracell pupu ulkosalla että aina saa pelätä milloin jotain pahempaa tapahtuu, mutta vielä ollaan selvitty suuremmilta kolhuilta..kop kop :) Oikein mukavaa joulun odotusta teidän koko perheelle <3
VastaaPoistaHui kamala! Onneksi ei sattunut pahemmin, mutta säikäytti varmasti hirveästi!
VastaaPoista<3 <3 <3
VastaaPoistaKylläpä teitä tänä vuonna koetellaan! Toivottavasti ensi vuosi olisi positiivisempi!
VastaaPoistaOnneksi saitte apua ja tyttönne voi hyvin :-)
Huih, teillä on ollut todella suojelusenkelit matkassa ettei tyttöselle sattunut pahemmin. Onnea ja rakkautta vuodelle 2014.
VastaaPoistaHui kauheeta! Onneksi oli onni matkassa! <3
VastaaPoista