STAILAUSPALVELUT

STAILAUSPALVELUT
STAILAUSPALVELUT

SISUSTUSSUUNNITTELU

SISUSTUSSUUNNITTELU
SISUSTUSSUUNNITTELU

SHOP

SHOP
SHOP

Vääränlaista blogimateriaalia






Nyt tulee niin hyvää (vai huonoa?) blogimateriaalia. Aitoja kuvia aidosta hetkestä (ja loppuun vielä avautuminen). Väärillä kameran asetuksilla, lapsilla hiukset sotkussa, verhot vinksallaan ja koirakin miten sattuu pötköttää. Eihän vaan kukaan ajattele, että miten ne lapsetkin istuvat nenä kiinni televisiossa ja vieläpä tuohon aikaan illasta, kun hauskat kotivideot tulevat telkkarista. Ja onko se edes lasten ohjelma? Takan luukkukin on vaarallisesti auki. Taustallakin näkyy kodinhoitohuoneen räikeä turkoosi kori (kyllä se näkyy) ja jääkaapin ovessa on papereita. Kuviin on myös päästetty ruma ilmalämpöpumppu ja vähän repaleinen tapetti (kyllä, meillä olisi lisää maalattavaa). Niin ja voitteko kuvitella, kaikki kuvat on otettu suurinpiirtein samassa kohdassa seisten (ja osa jopa sohvalla laiskasti istuen).

Jotenkin minua vaan huvitti nämä ihanat kuvat samaan aikaan kun itse koen, että blogin kanssa olisi koko ajan vain nostettava rimaa. Laadukkaampia kuvia? Kuvia, jossa kaikki on ajateltu loppuun asti (ei siis ainakaan tämän postauksen kaltaisia kuvia)? Koukuttavaa tekstiä? Askarteluohjeet joka päivälle? ;) Pitäisikö blogin olla eräänlainen "niksipirkka", kuten eräs ihminen viikko sitten asian muotoili? Millä antaisin lukijoille inspiraatiota ja millä ihmeellä saisin lisää liikennettä? Ja siis miksi?

Bloggaajana näkee sen puolen, jossa bloggaaminen alkaa olla kilpailua. Siksi olen itsekin oman blogini suhteen vähän hukassa. Pitääkö minun nyt vaan jatkaa tällä sekalaisella sisällöllä vai pitäisikö nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä blogista täydellinen inspiraatiokanava, joka on visuaalisesti hengästyttävän upea ja sisällöltään täydellinen ilman pienintäkään virhettä? Rajata aiheet vain sisustukseen vai mitä ihmettä täällä pitäisi kirjoittaa? Vai pitikö sittenkin olla markkinoinnin ammattilainen, että blogista voisi tehdä puoliksi ammatillisen? Tai kirjailija?

 Mitä provosoivampi otsikko, sitä enemmän klikkauksia? Mitä enemmän bloggaaja paljastaa itsestään, sitä luetumpi se on? Lukijat pitäisi saada johonkin koukkuun, jotta kaikki haluaisi aina vaan palata uudestaan blogin pariin. Kommenttien määrä on oikeasti vähentynyt kaikissa blogeissa samaan aikaan kun somen merkitys kasvaa koko ajan. Ja uskoisin sen johtuvan siitä, että blogeja on PALJON. Ei siitä, etteivät lukijat esimerkiksi viitsi kommentoida mobiililaitteilla, kuten olen itsekin ennen ajatellut. Osa siinäkin totta, mutta ei koko totuus. Kyllä edelleen isoimmat blogit saavat paljon kommentteja. Ja niin pitää saadakin.

Niin. Minun puhdas tavoitteeni on yksinkertaisesti se, että haluaisin oikeasti jakaa kaikenmaailman ideat ja luovuuteni teille. Koska olen viimein siinä tilanteessa, että saan olla luova ja toteuttaa itseäni.
 
 Toki blogistani on tullut myös osa ammatillista puolta. Tänne tulee kuvia valmiista kohteista ja täältä tulevat asiakkaat minut toivon mukaan löytävät. Täällä seurataan uuden tuotteeni kehitystä ja elämää ja ehkäpä joskus nähdään sillekin jatkoa. Blogi on kasvanut minuun kiinni enkä siitä luovu. Se vain hakee uomiansa uudelleen. Varmasti osa tästä hämmennyksestä johtuu myös siitä, että puolen vuoden päästä valmistun, opintovapaa päättyy ja edessä olisi palaaminen sairaanhoitajan työhön. Ehkä jopa vähän pelottaa, että loppuuko tämä ihana tila ja vapaus hengittää.. Vai uskallanko heittäytyä kokonaan uudelle alalle? Todennäköisin vaihtoehto on niiden kompromissi eikä se ole yhtään huono asia. 
 
Huokaus, sainpas nyt kirjoitettua tämän kaiken ulos ja ehkäpä uskallan julkaistakin. Tähän tarvittiin yksi kiireetön kotiviikonloppu (joka alkoi näistä kuvista) kaikkien niiden reissujen ja juhlien jälkeen, ystävien ja oman perheen seuraa, jotta osasin muotoilla nämä vellovat ajatukset tekstiksi. Oliko tämä kovin helppoa luettavaa, en tiedä. Mutta uskon kyllä, että se oikea tapa (sekä työelämään että bloggaamiseen) sieltä löytyy ja saan mielenrauhan jälleen tämän blogin suhteen. 



23 kommenttia

  1. Samoja asioita moni miettii, aivan taatusti. Pitäisi olla hienoja kuvia, idearikasta sisältöä ja tekstin pitäisi soljua kuin kirjailijalta (tai ainakin toimittajalta) konsanaan. Kun itse on ensin päättänyt antaa mennä vaan sen mukaan, miltä tuntuu, niin sitten kollegan blogi alkaakin yhtäkkiä kehittyä. Siinä jää miettimään, pitäisiköhän itsekin... Kyllä tämä bloggaaminen välillä varsin kilpavarustelulta tuntuu ja usein sitä huomaa jähmettyneensä paikoilleen, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Tuo paikalleen jähmettyminen on juuri oikea kuvaus! Tuntuu että sitä vain seuraa sivusta, kun muut kehittyvät ja menevät vain eteenpäin. Vaikka olen toki itsekin kehittynyt blogini kanssa, nyt vaan on joku jarruvaihe :)

      Poista
  2. Mä taasen en ajattele lainkaan, että bloggaaminen olisi kilpailua (olenko kulkenut silmät kiinni, voi olla...) Mä ajattelen, että se on kollagana olemista ja toisten tukemista. Jokainen kirjoittaa ja tekee tyylillään, kilpailua syntyy lähinnä itsensä kanssa (vertauksia viime kuukauteen, viime jouluun, viime vuoteen jne). Ns.jarruvaiheita on kaikilla. KAIKILLA. En ole keskustellut koskaan sellaisen bloggaajan kanssa, joka ei olisi kokenut tätä.

    Ohjeena olen kuullut ja myös kertonut eteenpäin; jatka vain ja jatka vielä. Jatka just sitä juttua mistä pidät, just sillä tavalla kuin aluksi aloitit ja intohimosi olet jakanut. Ole uskollinen omalle jutulle ja tyylille, äläkä koskaan vertaa itseäsi negatiivisessa mielessä muihin. Koska jos olisit samanlainen - et koskaan erottuisi. Joten Jaana ihana taitava nainen - keep it going!!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, ihana sinä, kiitos kun tulit kommentoimaan ja kiitos erityisesti tuosta viimeisestä lauseesta, se lämmitti ♥ Olen ajatellut viime aikoina juuri sinua, kirjoituksiasi ja sitä, miten koen että olemme ehkä samalla aaltopituudella vaikka emme toisiamme tunnekaan. Johtuu varmasti siitä, että olen sen saman irtioton ja päätöksen edessä, että pitäisi uskaltaa. Pitää laittaa sinulle viestiä koska runoilen tähän muuten romaanin :D

      Ja sepä se juuri onkin, itse en koe että pitäisi kilpailla, vaan jotenkin tuo kilpailun näkökulma on avautunut minulle viime aikoina. Sen ymmärrettyäni, jotenkin jäädyin tähän tilanteeseen missä en tiedä mitä tekisin.

      Poista
  3. Voi olen kyllä huomannut tuon kilpailuasetelman...joko lukijoista tai kuvista tai tekstistä. Mitä enenmmän on lukoijoita sen parempi olen??? Näin moni tuntuu ajattelevan.
    Kuvasi ovat hyviä...juuri tuollaisia haluan katso ja moni muukin....ei mitään "täydellisiä". Jatka vaan samaan malliin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele! Yksi parhaita palautteita on se, että tunnistan nimestä heti teidät pitkäaikaisimmat lukijat. Se, että joku palaa tänne vuosi toisensa jälkeen on sitä bloggaamisen parasta antia ♥

      Poista
  4. Tuttuja ajatuksia, näitä pyöritellään mielessä säännöllisesti. Minäkin koen että tässä(kin) asiassa pitää kilpailla ja heikoimmat ei pärjää. Yksi syy on varmasti se, että blogeja on liikaa. Ihan tavallisella blogilla ja elämällä ei kerää lukijoita. Täytyisi osata kirjoittaa, ottaa täydellisiä kuvia, elää edes vähän täydellisempää ja mielenkiintoisempaa elämää. Toisaalta totuus on etten edes kaipaa tuhansia lukijoita/seuraajia, kourallinen uskollisia on minulle huomattavasti tärkeämpää. Siitä huolimatta, että uskolliset on ja (ehkä) pysyy, tunnen että blogia olisi vietävä eteenpäin jotenkin, jotta ne uskolliset jaksaa pysyä uskollisina. Ehkä oman elämänmuutoksen myötä myös bloggaaminen kokee muutoksen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sama juttu, että sinne "seuraavalle tasolle" olisi päästävä, mutta mikä se oikeastaan edes on ja mitä sitten? Ja juuri niin, kiitos kuuluu TEILLE uskollisille lukijoille ♥

      Poista
  5. Sinulla on tosi mukava tyyli pitää blogia ja mielenkiinnolla luen just näitä juttujasi mitä oletkin kirjoitellut. Välillä hieman glamouria, arjen aherrusta, ruokajuttuja, työtä ja kaikkea normaalia elämää. Jatka vain samaan malliin vaikka tuntuisikin välillä jarrutukselta. Blogisi ja valokuvat ovat kerrassaan ihania. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Niinhän se tosiaan on, blogissani on vähän kaikkea. Palasia elämästäni. Ehkä se isoin kysymys onkin siinä, minkä verran sitä omaa elämää tuodaan blogiin vai pitäisikö se pitää täysin "ammatillisena"..?

      Poista
  6. Todella tuttuja ajatuksia ja tuntemuksia. Kyllä mäkin allekirjoitan tuon kilpailuasetelman jollain tasolla, tuntuu, että kaikki tässä maailmassa on kilpailua. Itsekin etsin sitä omaa juttua, haluaisin että DIY jutuille olisi enemmän aikaa, mutta inspiskään ei synny kiireessä. No, ehkä taas jossain vaiheessa... :) Ihana, kun teit elämänmakuisen postauksen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se inspis ei todellakaan synny kiireessä! Elämänmakuinen voisi ollakin uusi blogini tavoite. Vähät tavoitteista ja kilpailuasetelmista vaan enemmän elämää tilalle ♥

      Poista
  7. Ei vitsi, mä olisin voinut kirjoittaa tän! Mulla roikkuu itseasiassa luonnoksissa yksi postaus samankaltaisilla ajatuksilla, se vain ei ole edennyt kokonaisiksi (tai järkeviksi) lauseiksi.
    Itse koen olleeni jähmettynyt jo pitkään ja blogi junnaa paikallaan. En oikein tiedä, mihin suuntaan lähteä tai mitä tehdä ja siksi varmaan hyppäsin Indiedaysinkin kelkasta. Jotenkin alkanut ahdistaa se, millaiseksi kilpavarusteluksi tämä koko blogimaailma on mennyt. Ja itse kun en haluaisi siihen kilpailuun ryhtyä, vaan olla aidosti ja vilpittömästi onnellinen teidän blogikollegoiden puolesta. Kuten esimerkiksi sinun lähes valmiit opintosi ja se mielettömän kaunis ripustin <3 Olet huikean lahjakas nainen ja sinusta vielä kuullaan. Jatka siis samaan malliin, blogisi on ehdottomasti yksi omia suosikkejani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla oikeasti, että en ole yksin näiden ajatusten kanssa! Nämä mietteet on muhineet niin pitkään päässä että viimein piti niistä kirjoittaa. Ja heti helpotti :) Kiitos Jossu ♥

      Poista
  8. Oikeasti, ihan loistava postaus. Kiitos tästä <3! Minä sitä mieltä että bloggaaminen ei missään nimessä pidä olla kilpailua, lukijoista tai kommenttejen määrästä. Komppaan niin Anua siinä että mukavaa tietää että kourallinen uskollista seurajaa ja Juttan kommenttin viitaten, sekä sivuten että minä saanut bloggaamisen myötä mahdollisuuden tavata upeita ihmisi joita en olisi koskaan tavannut ilman blogia. Ja se että bloggaamisen myötä olen myös saanut kaksi niin rakasta ystävää tutustumaan toisiinsa ja josta syntynyt niin paljon todella upeaa!
    Itse teen omannäköistä blogia,sanasokeana,kirjoitus virheineen päivineen ja jos ei tykkää se on mulle ihan "fine". Joten Jaana tee, kuvaa ja kirjoita ihan vain siittä mikä sinusta tuntuu hyvälle. Ihanaa joulun odotusta sinulle Jaana <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa, että postaus ei ollutkaan pelkkää epämääräistä muminaa vaan oikeasti te ymmärsitte jutun pointin. Kirjoitin tätä jotenkin niin "suu vaahdossa" että tuntui etten saa asiaa selkeästi esille :D

      Minulla on aika isokin joukko ystäviä, joita en olisi varmaan tavannutkaan ilman bloggaamista, joten se on ehdottomasti paras seuraus bloggaamisesta! ♥ Ja uskollisille lukijoille olen aina kiitollinen. Enkä siis tällä postauksella tarkoittanutkaan, että olisin jotenkin yksin blogini kanssa, vaan että sellainen ulkopuolinen paine on päässyt vaikuttamaan omaan blogi-inspiraatioon. Eikä sitä painetta kukaan tietoisesti laita juuri tähän suuntaan, se vain on päässyt liian ilmeiseksi.

      Jotenkin näiden asioiden ääneen sanominen helpotti heti ja teidän kommenttien saattelemana tiedän, että saan tosiaan jatkaa omalla sekalaisella sisällöllä ♥ Kiitos samoin sinulle, kiitos tästä ♥

      Poista
  9. Kiva postaus! Itse tulee kyllä kommentoitua blogeja todella vähän, vaikka luenkin paljon erilaisia postauksia. Selailen kuitenkin pääasiassa puhelimella ja tabletilla ja niillä kommenttien kirjoittaminen on turhan hidasta.

    Mä en tykkää lukea monia supersuosittuja blogeja, mieluummin luen aavistuksen vähemmän suosittuja, kun niissä ei todellisuus ole tavallisesti ihan niin siloiteltu. Toki on kiva katsoa kuvia siisteistä kodeista, mutta kaiken ei aina tarvitse olla ihan tiptop, ja itse tykkään että sellainen tietynlainen kotikutoisuus näkyy.

    Ei esimerkiksi blogikuvien mielestäni tarvitse näyttää ammattilaisen ottamilta, vaikka siltä monet blogikuvat nykyään näyttävät. Toki kuvien stailaus on tietyssä määrin ok, mutta on kiva nähdä jollain tasolla sitä arkeakin välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että en itsekään kommentoi puhelimella niin herkästi, jos pitää alkaa laittamaan kaikki yhteystiedot jne erikseen. Sekin vaikuttaa siis ehdottomasti, mutta ei siinä koko totuus ole.

      Niin, niissä supersuosituissa blogeissa alkaa helposti näkymään sellainen päälleliimattu brändi, kaupallisuus ja postausten tekeminen vain yleisöä varten. Toisaalta, mikä sen mukavampaa olisi kun voisi blogata ammatikseen, minä ainakin olisin siihen valmis, mutta vain sillä tavalla että sisällöksi kävisi juuri tämä. Juuri tämä samainen sekalainen sisältö, joka vaihtelee oman elämän tahtiin :)

      Ja kuvista, eipä se pidemmän päälle kauhean kiinnostavaa ole aina katsoa paikallaan olevia elottomia huonekaluja tai esineitä. Elämää siis lisää näkyviin :) Iso kiitos kommentistasi ♥

      Poista
  10. Miten satuinkin tänne ensimmäistä kertaa juuri näin mielenkiintoisen aiheen aikaan! Erittäin hyvää ja mielenkiintoista pohditaa niin sinulta kuin kommentoijiltakin. Täytyy sanoa, että eivät nuo ajatukset ole vieraita itsellenikään. Aina välillä mietin, ovatko kuvani riittävän laadukkaita ja toisinaan joku juttu on jäänyt postaamatta, koska olen loppuviimeksi ajatellut, ettei aiheessa ole riittävästi lihaa luiden päällä.
    Varsinkin nyt uuden blogin alkutaipaleella huomaan joskus ajattelevani meidän kodista, että "Jos olisin suosittu bloggaaja, niin mulla olisi tuossa sellainen ja sellainen lamppu ja siinä vieressä Jo Malonen -huonetuoksu ja siinä ne puutikut töröttämässä ja tuossa pöydällä olisi ne tietyt coffee table -kirjat jne." Tiedän siis, mitä meillä pitäisi olla ja miten ne pitäisi kuvata ja esittää, jotta olisin tämänhetkisen blogikoti-trendin aallonharjalla.
    Mutta. Ja iso mutta onkin. Tällä kaikella ei ole mitään merkitystä, koska olen huomannut, että en osaa tehdä blogijuttuja millään muulla tavalla kuin omalla tavallani. Blogi kuitenkin heijastaa minua ja minun elämääni. Entiset blogini ovat kuvanneet silloisia elämäntilanteita ja nykyinen taas kuvastaa sitä, missä tällä hetkellä mennään. Esimerkik vuosi sitten, minulla ei ollut läheskään yhtä paljon mahdollisuuksia itseni toteuttamiseen visuaalisesti, kuin mitä tällä hetkellä on. Tottakai tämä näkyy myös blogin puolella. Välillä on kausia, kun mitään ei tapahdu ja välillä taas saan valtavasti aikaiseksi ja se on ihan ok. Olen ajatellut, että blogi on pieni ja aika tarkoin rajattu ikkuna minun elämääni. Saattaa olla, että joitakin minun elämäni ja arkeni kiinnostaa ja he jäävät seuraamaan blogiani ja toisia taas ei kiinnosta pätkääkään. Valinta on lukijan, ei minun, koska minun elämäni ja mieltymykseni eivät muokkaudu sen perusteella, mitä mahdolliset lukijat niistä ajattelevat. Kirjoitan blogia, koska tykkään siitä. Kuvaan, koska tykkään siitä vielä enemmän ja haluan tallentaa ne kauniit asiat ja hetket, joita eteeni on annettu. Jos tämä kiinnostaa lukijaa, niin hyvä, jos ei niin olen ainakin tullut tallentaneeksi itselleni tosi ison palan elämääni.
    Monesti olen tullut ajatelleeksi, että onneksi tämä ei ole minulle työtä, sillä niin kauan kuin tämä on harrastuspohjalla, voin tuottaa juuri sellaista sisältöä kuin haluan lukijamääristä tai kommenttien määrästä välittämättä.

    Minun mielipiteeni siis on, että niin kauan, kuin teet blogia hyvällä mielellä , innostuksella ja sydämellä, et voi tuottaa vääränlaista sisältöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta hei mahtavaa, että löysit tiesi tänne! :)

      Juuri noin minustakin tuntuu monesti, että postauksissa ei ole tarpeeksi lihaa luiden päällä ja sitten päätän jättää postaamatta. Kyllä minä ehkä tiesinkin sen, että muutkin ajattelevat näitä, mutta olipa mukava oikeasti että tästä tuli nyt kunnon keskustelua, jee!

      Ja tuo on niin totta, että on olemassa "blogikoteja". Niissä on tietyt samat huonekalut, samanlaiset asetelmat ja samat viikkokukat ;) Eikä niissä mitään väärää olekaan, ei ole olemassa yhtään kotia jossa kaikki olisi uniikkia. Itsekin saan inspiraatiota muista blogeista.

      Mutta lopulta tullaankin juuri noihin seikkoihin, että lukija valitsee ja että blogin täytyy syntyä bloggaajan kynästä. Blogin ei tule olla olemassa vain siksi, että se täyttää jonkin kaupallisen aukon.

      Kiitos kun tulit osallistumaan tähän keskusteluun! ♥

      Poista
  11. Itse mietin aina samaa, onko nämä kuvat nyt tarpeeksi kauniita ja koti hieno jne...
    Mutta toisaalta joskus kun olen julkaisuut ns. tavallisen kuvan/aiheen elämän pyörremyrskyistä, olen saanut siitä kiitosta sillä lukijoilla on joskus sellainen fiilis että bloggaajilla on aina vain hienoa ja ihanaa. No sitähän se ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, taitaa lopulta olla aika monella bloggaajalla samoja mietteitä. Itse olen tavoitellut sitä, että blogissa olisi siistejä kuvia ja niitä "kermoja kakun päältä" sillä olen myös sitä mieltä, että kyllä jokainen tietää sen todellisuuden. Arki on arkea. Blogi on inspiroitumista varten. Mutta samalla se on ehkä hiljalleen nostanut sitä rimaa ja on tiedostanut sen vasta sitten kun niistä kokee paineita. Mutta heti tuon kirjoituksen jälkeen tunsin helpotusta ja ajatus virtaa taas uudella tavalla, voin tosiaankin kirjoittaa ja kuvata tänne juuri niitä asioita mitä haluan :)

      Poista
  12. Kiitos Jaana tästä tekstistä! Samoja ajatuksia itselläkin usein. Pitäisi olla parempi, hienompi jne. Ja kun bloggaamiseen menee niin paljon aikaa, olisi kiva että se olisi myös kiva juttu itselle, eikä vaan stressi.. Useimmiten on hauskaa kirjoitella ja julkaista keskinkertaisia kuvia, mutta joskus sitä vertaa itseään ja blogiaan liikaa muihin ja murehtiminen alkaa.. Kommentoida en jaksa usein minäkään, siinä pitäisi ryhdistäytyä. Onhan ne kommentit bloggaamisen suola ;). T. Kati ( vinttikissa )

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit ♥