YRITTÄJÄTARINANI. MITEN MINUSTA TULI ASUNTOJEN MYYNTISTAILAAJA?

maanantai 7. marraskuuta 2022

Reilut viisi vuotta sitten irtisanouduin teho-osaston sairaanhoitajan vakituisesta työstä ja perustin yrityksen. Silloin kuulin joka suunnasta, että olin ihan hurjan rohkea. Kyseltiin kuinka oikein uskalsin ja miksi halusin tehdä niin. Nyt olen täysipäiväinen yrittäjä ja niin ylpeä noista suurista päätöksistä jotka silloin tein. 


Olen kovin paljon miettinyt viime aikoina, kuinka voisin auttaa muitakin tekemään samankaltaisia hyviä päätöksiä ja ajattelin, että voisin ainakin kirjoittaa auki oman tarinani. Se on jo joillekin tuttu, mutta varmasti siellä on vielä teitä joiden kannattaa kuulla tämä tarina. Ehkä löydät siitä jotain samaa tai jotain inspiraatiota, jolla uskallat toteuttaa myös omia haaveitasi.



Jotta saan avattua tarinani kunnolla, aloitan vuodesta 2002 jolloin kirjoitin ylioppilaaksi. Tiivistän tähän ammatillisen polkuni, mutta myös kokemukseni työelämästä. Tiedän että teksti on pitkähkö, mutta halusin kirjoittaa sen tähän kunnolla auki, jotta tarve muutokselle on lukijanakin helpompi ymmärtää.


Lukion jälkeen suurin unelmani oli Ensihoitaja (AMK) tutkinto. Olin koko nuoruuteni viettänyt paloasemalla nuorisotoiminnassa ja lukioikäisenä sivutoimisessa sammutusosastossa, joten pelastustoiminta ja ensihoito oli minulle luontainen jatkumo. Ensihoitajan ammatti oli oikeasti suuri unelmani ja muistan edelleen sen hetken, jolloin sain tietää päässeeni sisään kouluun, kahden vuoden hakemisen jälkeen. Se oli iso hetki. Tuon kaksi vuotta olin opiskellut sosionomin opintoja ammattikorkeakoulussa.



Ensihoitajaksi valmistuin jouluna 2007, jonka jälkeen työskentelin puoli vuotta ensihoitajana yksityisen sairaankuljetusyrityksen työntekijänä. Tuo puoli vuotta oli hyvin raskasta aikaa, sillä pyöritimme neljän naisen voimin koko ensihoitoyksikköä. Se tiesi pitkiä päivystyksiä ja kotoa pois oloa. Vasta valmistuneena olisin myös todellakin tarvinnut enemmän tukea työyhteisöstä. En kokenut oloani turvalliseksi keikoilla enkä lopulta myöskään työpisteessä, joka sijaitsi levottomalla paikalla. Ei siis paras aloitus valmistumisen jälkeen. 


Hakeuduin töihin teho-osastolle, koska minulla oli hieman aikaisempaa kokemusta tehon kesätyöntekijänä ja sainkin siirtyä sinne heti kun halusin. Aloitin työt teholla kesällä 2008. Työ teho-osastolla oli haastavaa alusta asti, mutta mielenkiintoista ja siellä ainakin koin olevani turvassa. Sain vakituisen toimenkin melko pian. Saimme mieheni kanssa esikoislapsemme vuonna 2010 ja toinen tyttömme syntyi heti vuonna 2011, joten työn vastapainona oli välillä vanhempainvapaata.




Vuonna 2014 perheeseemme syntyi kolmas lapsi. Arki oli tavallista ja samaan aikaan kotiimme valmistui upouusi laajennusosa. Olin työskennellyt teho-osaston sairaanhoitajana kuuden vuoden ajan, mutta tuossa vaiheessa työ ei tuntunut enää mieleiseltä. Olin edellisenä vuonna kokenut kovia, kun synnytin pienen enkelipojan raskausviikolla 22. Se on ollut elämäni raskainta aikaa, mutta sillä on ollut myös käänteentekevä vaikutus. Katsoin asioita eri tavoin tuon meidän pienen pojan menetyksen myötä. 


Kotona pienten lasten kanssa ollessa oli aikaa myös pohtia mitä sitä jatkossa tekisi. Seuraavana kesänä odottaisi paluu teho-osaston töihin, mutta tuossa vaiheessa kolmivuorotyö henkisesti raskaassa työssä, kolmen pienen lapsen äitinä, ei tuntunut enää oikealta pidemmän päälle. Tunsin, että siellä vaan palaisin takaisin kaiken raskaan ympäröimäksi. Kaiken tapahtuneen jälkeen näin työuran sairaalassa vain suorana putkena, jossa ei ollut mahdollisuuksia kehittyä tai vaikuttaa omiin työaikoihin. Aloin miettimään omia vaihtoehtojani. 




Tuohon mennessä olin kirjoittanut kolmen vuoden ajan sisustusaiheista blogia, joka oli vienyt minut mennessään. Oli ihanaa kun oli kanava, jonne purkaa sitä valtavaa sisustusinnostusta (ja pesänrakennusta) ja samalla huomata että blogiverkosto antaa minulle äärimmäisen paljon. Siellä oli samanhenkisiä ihmisiä ja valtavasti inspiraatiota. Sinne olin pystynyt kirjoittamaan arjen iloista ja suuremmista suruista ja seuraavana siirtyä kepeisiin sisustusaiheisiin. Sisustusblogia kirjoittamalla ja olemalla aktiivinen blogiverkostoissa huomasin, että olenkin itseasiassa oppinut sisustuksesta hyvin paljon noiden muutaman vuoden aikana. Halusin oppia lisää, joten yhtäkkiä huomasin, että uusin unelmani oli jollain tapaa tehdä tuosta sisustus- ja valokuvausharrastuksesta ehkä jopa ammatti. Minun täytyi siis löytää minulle sopiva sisustusalan koulutus.




Aikuisena, perheellisenä ja asuntovelkaisena, joka on käyttänyt jo kaikki normaalit opintotuet, vaihtoehtoja oli rajallisesti, mutta niitä kuitenkin löytyi. Ilokseni huomasin, että aikuiskoulutukseen on mahdollista hakea myös rahoitusta aiemman työhistorian tukemana. Palaset loksahteli paikoilleen kun sain koulupaikan, töistä minulle myönnettiin opintovapaata ja aikuiskoulutusrahastolta tuli myöntävä päätös. Minusta tulisi artesaani opiskelija seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.


Aika opiskelijana oli aivan mahtavaa. Koulumatkani oli pitkä (120 km!), mutta kimppakyydillä muutaman muun samassa elämäntilanteessa olevan kanssa matka oli aina helppo taittaa. Olenkin sanonut monelle, että tuntui suorastaan liian helpolta olla opiskelijana alalla joka kiinnostaa suunnattomasti, olla koko ajan samanhenkisten ihmisten ympäröimänä ja myös tehdä opintoja paljon kotoa käsin. Pienet lapset oli hoidossa ja minä sain olla kotona rakastamani aiheen parissa! Ja viikonloput sain olla vapaalla perheeni kanssa. Hiljalleen pääsin valitsemaan itselleni harjoittelupaikkoja ja niiden myötä alan eri toimijat ja työnkuvat alkoivat tulla tutuksi. Blogiaikoina hankittu sisustusalan verkosto laajeni entisestään. 


Kun opintoja oli jäljellä vain yksi neljännes, aloin tosissani pyörittelemään mielessä miten pääsisin sitten lopulta vaihtamaan alaa. Katselin työpaikkoja ja mietin, olisiko niissä parempi olla kuin työssäni teho-osaston sairaanhoitajana. Kun olin saanut tehdä opintojen aikana rytmiä, jossa olen viikonloput ja pyhät vapaalla perheeni kanssa, en todellakaan ollut valmis enää kolmivuorotyöhön. Keittiösuunnittelu kiinnosti, sillä siinä pääsisin suunnittelemaan ja oppimaan, näkemään erilaisia koteja ja konkreettisesti näkemään työni jäljen. 




Tässä vaiheessa haluaisin mainita, että omia unelmiaan kannattaa todellakin kuunnella, pysyä omille arvoille uskollisena ja pitää kiinni niistä omista tavoitteista. Oli jotenkin jopa järkyttävää, kuinka kuulin ympäriltä paljon sitä, ettei sisustusalalle kannata lähteä yrittäjäksi, ei sisustusalalla ole töitä eikä varsinkaan kannata irtisanoa itseään vakituisesta työstä. Ympäristöllä oli valtavan negatiivinen asenne alanvaihtoa kohtaan, mutta en antanut sen lannistaa. Kuuntelin vain itseäni ja ajattelin vain perhettäni.


Eräänä päivänä sain viestiä eräältä kiinteistövälittäjältä, joka tiesi minut sisustusverkostojen kautta. Kuuluimme molemmat erääseen tiiviiseen Facebookin sisustusyhteisöön, jossa aika hyvin silloin tiesimme mitä kukin tekee työkseen ja missä päin Suomea asumme. Hän tiedusteli, olisinko kiinnostunut kokeilemaan stailaajan työtä uudessa, keväällä perustettavassa välitysliikkeessä. He kokosivat itselleen tiimiä ja minua pyydettiin siihen mukaan. Minulla ei ollut silloin yhtään kokemusta asuntojen stailaamisesta, mutta olin jo vuosia ottanut sisustuskuvia blogiin ja stailannut omia kuvia varten omaa kotia. Olin valmistumassa sisustusartesaaniksi ja siten minulla oli myös ammatillista osaamista. Tottakai olin kiinnostunut kokeilemaan! 


Aloitin työn kevytyrittäjänä, jotta pääsisin kartalle minkälaista työ oikeastaan on. Siinä vaiheessa opinnot oli jo niin hyvällä mallilla, että aikaa oli sopivasti vapautunut tätä kokeilua varten. Samaan aikaan tein työhakemuksia mm. keittiöfirmoihin ja yhdessä pääsin hyvin pitkälle. Kolmen kuukauden kevytyrittäjyyden jälkeen tuli aika tehdä valinta. Minulle tarjottiin vakituista työpaikkaa eräästä keittiöfirmasta ja samaan aikaan luvattiin jatkoa stailausten parissa yrittäjänä. 


Tässä piti puntaroida montaa asiaa ja päätös oli suuri. Palaisinko tuttuun ja turvalliseen vanhaan työpaikkaani teho-osastolle huonoilla työajoilla, lähtisinkö keittiösuunnittelijaksi vahvaan kotimaiseen ketjuun vai hyppäisinkö täysin tuntemattomaan ja lähtisin yrittäjäksi, ihan yksin. Huh. Valitsin sen kaikista pelottavimman mutta kiehtovimman vaihtoehdon, irtisanouduin työstäni ja perustin oman yrityksen.




Tuo oli niin jännää aikaa. Opin uutta työtä täysin käytännön kautta ja se inspiraation määrä oli valtava, jonka sain kaikista stailatuista kodeista ja kuvaajalta saaduista vinkeistä. Sain työskennellä huippukuvaajan kanssa. Sain näkyvyyttä eri medioissa ja tapahtumissa. Minua pyydettiin paikallisiin sisustusalan messutapahtumiin pariinkin otteeseen. Luennoimaan ja osallistumaan erilaisiin näytöksiin tai kilpailuihin. Yksillä messuilla voitin neljän ammattilaisen kesken järjestetyn "Kaupungin kaunein olohuone" kilpailun ja pääsin palkintona matkaamaan Tukholman huonekalumessuille. Huikeita kokemuksia avautui ja verkostot edelleen laajeni. Tässä vaiheessa varmaan ensimmäisen kerran ymmärsin, että blogin kirjoittamisen myötä saadut verkostot ja opit olivat olleet kultakimpale. Olin tavallaan tietämättäni rakentanut itselleni henkilöbrändiä blogin kautta. Olisinko osannut edes hakeutua alalle ilman blogia..?


Ensimmäinen vuosi yrittäjänä oli tietenkin haastava, mutta lopulta pystyin rentoutumaan. Kaikesta turbulenssista huolimatta jota yrittäjyyteen liittyy, pystyin luottamaan omiin kykyihini. Muistan, että kun ensimmäinen huonompi kuukausi yrittäjänä tuli eteen, ajattelin että tässäkö se oli ja minun on lähdettävä takaisin sairaanhoitajan töihin. Tuli kuitenkin taas parempi kuukausi ja oivalsin aika pian, että yrittäjänä oikeastaan kaikki on mahdollista. Voin yrittäjänä tehdä periaatteessa mitä vain, kun taas tuolla sairaalassa töissä ollessa olin nähnyt vain sen putken, jossa ei ollut mahdollisuuksia kehittyä tai vaikuttaa. Yrittäjyydessä on paljon haasteita ja stressaavia tilanteita tulee eteen, mutta niihin pystyn itse vaikuttamaan. Yrittäjänä täytyy pystyä sietämään epävarmuutta ja vaihtelevia kuukausia, mutta myös iloitsemaan onnistumisista. Minä tein sen!




Tuolla samalla mentaliteetilla olen tullut tähän päivään asti. Tänäkin päivänä minulla on olo, että kaikki tiet ovat avoinna kun vain pysyn aitona omana itsenäni, pysyn uskollisena omille arvoilleni ja kunnioitan omia kykyjäni yrittäjänä. 


Alan vaihtaminen oli yksi elämäni parhaita päätöksiä ja olen niin kiitollinen itselleni, että tein silloin tuon päätöksen. Jokainen on kuullut minkälaisessa myllerryksessä koko hoitoala on tällä hetkellä, joten ei olisi voinut olla parempaa aikaa vaihtaa alaa. Edelleenkin välillä kaipaan sitä työyhteisöä, ammatillista laajaa osaamista ja kohtaamisia potilaiden sekä omaisten kanssa. Mutta se hinta mikä siitä maksetaan vuorotyöllä sekä työn fyysisellä ja henkisellä kuormituksella, oli kertakaikkiaan liian suuri minulle siihen verrattuna mitä työstä saa itselleen. Ainoat asiat mitä voin vaalia vielä tänäkin päivänä, ovat sieltä saadut ystävät ja muistot potilastapauksista.


Tänä vuonna olen tehnyt paljon sellaista henkistä työtä yritykseni kanssa. Vuosi sitten koin työuupumuksen kolkuttelevan ovella ja taisinpa sen myös kokea. Ymmärsin vaimentaa ulkopuolelta tulevat paineet ja vaatimukset ja oikeasti kunnioittaa omaa työtäni, aikaani, jaksamistani ja hyvinvointiani. Edes yrittäjä ei tee työtään muiden ihmisten vuoksi omalla kustannuksella, vaikka kuinka sillä työllä autettaisiin muita. Välillisesti tuon vaimentamisen kautta työni vähenivät jonkinverran, mutta hyvinvointi ja jaksaminen kohenivat huimasti. Tekisin saman uudelleen milloin vain. 


Yhteenvetona haluan siis sanoa, että jos haaveilet jostain, mene sitä kohti. Kunnioita omia haaveitasi ja osaamistasi. Minä tein sen ja onnistuin ja niin voit onnistua sinäkin. Olipa se mitä vain.


Ja jos asuntojen myyntistailaajan ammatti sattuu olemaan osa haaveitasi, voin ilokseni kertoa että tulen auttamaan sinua siinä. Pysy siis kuulolla! Jos et vielä ole liittynyt sisäpiiriin, tee se lataamalla tekemäni opas myyntistailaajan ammatista ♥ Opas on vain pintaraapaisu siitä, mitä pystyn sinulle opettamaan tuosta ammatista. Olen stailannut noin 2000 asuntoa yrittäjyyteni aikana, joten tiedän stailaamisesta aika paljon. Aloitin täysin nollasta, tein stailaamisesta täysipäiväisen työn ja tulevaisuudessa haluan auttaa muita tekemään saman ♥


Lataa opas Asuntojen myyntistailaus ammattina

Instagramissa lifestyle ja kodin sisustus @jaana_karhu

Instagramissa yritykseni stailausjutut @designjaanakarhu

4 kommenttia

  1. Wau mahtava tarina. Kiitos että kerroit sen meille lukijoille.

    VastaaPoista
  2. Saanko vielä udella että mikä sisustusyhteisö facebookissa? Olen kiinnostunut kovasti sisustamisesta siksi utelen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräs pieni ryhmä, jonne on vuosien varrella tullut jäseniä aina jäsenien suosittelemana, joten ei ole julkinen :) Facebookista löytyykin monenlaisia sisustusryhmiä josta saa paljon inspiraatiota!

      Poista

Kiitos kun kommentoit ♥