Minä en tosiaankaan ole hyvä viherkasvien kanssa. Yleensä ne kuolevat kuivuuteen, valon puutteeseen tai liikakasteluun, mutta tällä hetkellä näitä vihreitä piristyksiä löytyy meiltä aika kivasti. Silloin kun kasvilla on miellyttävä muoto ja hyvä vihreän sävy, voi se parhaimmillaan olla yksi sisustuselementti. Enkä muuten malta odottaa, että saan koulussa ihan oikeaa oppia vihersisustamiseen. Harmi vain kyseinen kurssi taisi olla ajankohtainen vasta ensi vuonna.
Ensimmäisessä kuvassa on Aloe Vera, sen ehkä moni tunnistikin. Mutta sitten toisessa kuvassa on sellainen vähän erikoisemman näköinen kasvi. Sillä on aivan mielettömän upea tuo väri. Vähän hopeaan taittava vihreä lehti ja sen erikoinen muoto ovat todella kauniita yhdessä. Ostaessani sitä Kodin ykkösen viherkasviosastolta, halusin kysyä myyjältä sen nimeä. Tunnistamiseen menikin tovi, mutta lopulta päädyttiin siihen että kyseessä on siipisanikka, eli saniaisen sukulainen. Ilmeisesti näitä on olemassa erilaisia tyyppejä, mutta aika harvakseltaan myynnissä.
Kolmannen kuvan reunustraakkipuu on ollut meillä menestys, sillä se sietää kuivuutta eikä vaadi edes hirveästi valoa. Vaikka kasvi olisi jo hyvin nuutunen oloinen, sen saa helposti virkoamaan kastelulla. Näitä meillä on kaksi.
Kolmesta viimeisestä en osaa sanoa varmaksi mitään, toiseksi viimeinen on ehkä täpläkirjovehka. Keväällä lahjaksi saatu orkideakin on vielä elossa. Toin muuten sisälle myös sen oliivipuun, jossa ne muutamat oliivit on muuttumassa jo tummaksi, siis kypsymässä. Mitähän tekisin hurjalla oliivisadollani, niitä taitaa olla peräti neljä ;)
Aurinkoista lauantaita ♥
