Nyt tulee niin hyvää (vai huonoa?) blogimateriaalia. Aitoja kuvia aidosta hetkestä (ja loppuun vielä avautuminen). Väärillä kameran asetuksilla, lapsilla hiukset sotkussa, verhot vinksallaan ja koirakin miten sattuu pötköttää. Eihän vaan kukaan ajattele, että miten ne lapsetkin istuvat nenä kiinni televisiossa ja vieläpä tuohon aikaan illasta, kun hauskat kotivideot tulevat telkkarista. Ja onko se edes lasten ohjelma? Takan luukkukin on vaarallisesti auki. Taustallakin näkyy kodinhoitohuoneen räikeä turkoosi kori (kyllä se näkyy) ja jääkaapin ovessa on papereita. Kuviin on myös päästetty ruma ilmalämpöpumppu ja vähän repaleinen tapetti (kyllä, meillä olisi lisää maalattavaa). Niin ja voitteko kuvitella, kaikki kuvat on otettu suurinpiirtein samassa kohdassa seisten (ja osa jopa sohvalla laiskasti istuen).
Jotenkin minua vaan huvitti nämä ihanat kuvat samaan aikaan kun itse koen, että blogin kanssa olisi koko ajan vain nostettava rimaa. Laadukkaampia kuvia? Kuvia, jossa kaikki on ajateltu loppuun asti (ei siis ainakaan tämän postauksen kaltaisia kuvia)? Koukuttavaa tekstiä? Askarteluohjeet joka päivälle? ;) Pitäisikö blogin olla eräänlainen "niksipirkka", kuten eräs ihminen viikko sitten asian muotoili? Millä antaisin lukijoille inspiraatiota ja millä ihmeellä saisin lisää liikennettä? Ja siis miksi?
Bloggaajana näkee sen puolen, jossa bloggaaminen alkaa olla kilpailua. Siksi olen itsekin oman blogini suhteen vähän hukassa. Pitääkö minun nyt vaan jatkaa tällä sekalaisella sisällöllä vai pitäisikö nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä blogista täydellinen inspiraatiokanava, joka on visuaalisesti hengästyttävän upea ja sisällöltään täydellinen ilman pienintäkään virhettä? Rajata aiheet vain sisustukseen vai mitä ihmettä täällä pitäisi kirjoittaa? Vai pitikö sittenkin olla markkinoinnin ammattilainen, että blogista voisi tehdä puoliksi ammatillisen? Tai kirjailija?
Mitä provosoivampi otsikko, sitä enemmän klikkauksia? Mitä enemmän bloggaaja paljastaa itsestään, sitä luetumpi se on? Lukijat pitäisi saada johonkin koukkuun, jotta kaikki haluaisi aina vaan palata uudestaan blogin pariin. Kommenttien määrä on oikeasti vähentynyt kaikissa blogeissa samaan aikaan kun somen merkitys kasvaa koko ajan. Ja uskoisin sen johtuvan siitä, että blogeja on PALJON. Ei siitä, etteivät lukijat esimerkiksi viitsi kommentoida mobiililaitteilla, kuten olen itsekin ennen ajatellut. Osa siinäkin totta, mutta ei koko totuus. Kyllä edelleen isoimmat blogit saavat paljon kommentteja. Ja niin pitää saadakin.
Niin.
Minun puhdas tavoitteeni on yksinkertaisesti se, että haluaisin
oikeasti jakaa kaikenmaailman ideat ja luovuuteni teille. Koska olen
viimein siinä tilanteessa, että saan olla luova ja toteuttaa itseäni.
Toki blogistani on tullut myös osa ammatillista puolta. Tänne tulee
kuvia valmiista kohteista ja täältä tulevat asiakkaat minut toivon
mukaan löytävät. Täällä seurataan uuden tuotteeni kehitystä ja elämää ja
ehkäpä joskus nähdään sillekin jatkoa. Blogi on kasvanut minuun kiinni
enkä siitä luovu. Se vain hakee uomiansa uudelleen. Varmasti osa tästä hämmennyksestä johtuu myös siitä, että puolen vuoden päästä valmistun, opintovapaa päättyy ja edessä olisi palaaminen sairaanhoitajan työhön. Ehkä jopa vähän pelottaa, että loppuuko tämä ihana tila ja vapaus hengittää.. Vai uskallanko heittäytyä kokonaan uudelle alalle? Todennäköisin vaihtoehto on niiden kompromissi eikä se ole yhtään huono asia.
Huokaus, sainpas nyt kirjoitettua tämän kaiken ulos ja ehkäpä uskallan julkaistakin. Tähän tarvittiin yksi kiireetön kotiviikonloppu (joka alkoi näistä kuvista) kaikkien niiden reissujen ja juhlien jälkeen, ystävien ja oman perheen seuraa, jotta osasin muotoilla nämä vellovat ajatukset tekstiksi. Oliko tämä kovin helppoa luettavaa, en tiedä. Mutta uskon kyllä, että se
oikea tapa (sekä työelämään että bloggaamiseen) sieltä löytyy ja saan mielenrauhan jälleen tämän blogin
suhteen.
♥